Miksi kirjoitan?
Olen Martti Malinen, kirjailija Imatralta. Minulle kehittyi jo nuorena mieltymys ja vetovoima kirjoittamiseen. Koulussa ainekirjoitus oli kyllä mieluisaa, paljon merkittävämpien oppiaineiden kustannuksella. Luokanopettajani kyllä muistutti myös muiden tärkeiden oppiaineiden merkityksellisyydestä ja niihin syventymisestä, mutta harvemmassa olivat ne, jotka niiden todellisen, keskeisen merkityksen loppupeleissä ymmärsivät. Silti minulle kirjoittaminen oli ja on aina ollut läheinen osa elämääni, niin kauan kuin muistan.
Ensimmäinen kirjani, Oikukas elämä, Willa Werkkaisen tarina, syntyi halusta sukeltaa syvemmälle ihmismieleen ja tuoda esiin tarinoita, nimenomaan iäkkäämpien ihmisten, seniorien, kuten nykyään sanotaan, tarinoita, jakaakseni ne lukijoille, niin kuin itse olen ne ymmärtänyt. Uskon, että vanhemmillakin ihmisillä on vielä unelmia, haaveita ja tulevaisuus, vaikka lyhyempikin. Tämä kirja on ensimmäinen askeleeni ja yritykseni kertoa näistä asioista lukijoille.
Toinen kirjani Aikojen käytävä – 28 tarinaa ajasta, joka ei tunne rajoja, kiidättää lukijaa halki aikakausien, ja maisemien – jännityksen, historian, luonnon ja mystiikan rajapinnoille. Ajatusten varjoista nykypäivän hetkiin, metsän syvyyksistä ihmismielen sokkeloihin. Tarinoissa kohtaavat arki ja outous, tuttu ja tuntematon. Jokainen novelli aukaisee portin uuteen, odottamattomaan todellisuuteen.
Jos en kirjoita, saatan olla lumitöissä tai vaikka leikkaamassa ruohoa. Luen paljon, kaikenlaista kirjallisuutta. Historiallisia romaaneja, vaikka Waltaria. Pidän myös dekkareista, Raymond Chandlerin luoma ikoninen yksityisetsivä Philip Marlowe on yksi suosikeistani. John Steinbeckin tuotanto on tuttua, joskaan Danten Jumalainen näytelmä, saati Homeroksen Ilias, eivät niinkään. Jossain vaiheessa nuorempana sain käteeni Edgar Lee Mastersin runokirjan, Spoon River Antologian ja se hetki muutti suhtautumiseni runouteen, jota en ollut kummemmin sitä ennen harrastanut. Olen kerännyt myös vuosikymmeniä sarjakuvalehtiä, esimerkiksi Tex Willeriä ja monia muitakin. Miksi? Jokin noissa lehdissä ruokkii yhä sitä pikkupoikaa sisälläni. Kysynkin joskus itseltäni, pitäisikö jo aikuistua? En ole aivan varma, haluanko edes?