Nimeni on Masud. Olen kivenhakkaaja ja työpaikkani on Kuninkaiden Laaksossa, sen läntisimmässä päässä. Kuulun ryhmään, jossa työskentelee yhteensä viisikymmentäkahdeksan miestä. Kaivamme ja valmistamme hautakammiota faaraollemme, Amenofis III, meidän hallitsijallemme, suurelle kuninkaalle ja auringon, Amonin pojalle. Minä itse olen vain köyhä kivenhakkaaja, herramme palvelija. Olen valtion palkkalistoilla josta olen ikuisesti kiitollinen työnjohtajalleni ja ystävälleni Khonsulle, joka otti minut aikoinaan töihin ystävyytemme tähden. Maat, oikeuden ja totuuden jumalatar häntä siunatkoon!

Mutta, minä olen sairas. Olen sairastanut jo monta päivää, aivan liian monta. Serget, skorpionijumalatar vihastui minuun ja lähetti yhden mustista palvelijoistaan pistämään minua. Seth hänet kirotkoon ja lähettäköön kaaokseen! Vasen jalkani on turvonnut varpaitten takaa ja mustunut. Jalkani on kipeä, enkä pysty kävelemään kuin kainalosauvani varassa. Jalkaani pakottaa, enkä saa yölläkään nukuttua, kuin hetken, kunnes kipu herättää minut.

Kylämme lääkäri, Rasa, on ystäväni Khonsun pyynnöstä käynyt luonani jalkaani tutkimassa. Hän teki lääkeyrteistä tahmean seoksen, johon sekoitti mehiläisten vahaa ja jakoi sen useaan osaan. Niillä olen jalkaani hoitanut, mutta kuume hiipii vielä öisin kehooni ja rukoilen Wosretia, voiman jumalatarta parantamaan minut ja antamaan minulle vahvuuteni takaisin. Vaimoni Bahiti, rukoilee herkeämättä omaa jumalatartaan, Bessiä, naisten, perheen ja kodin jumalatarta, jotta hän parantaisi minut ja palauttaisi ajan, jolloin olimme köyhiä, kuten nytkin, mutta olimme onnellisia ja terveitä. Mahamme olivat kylläiset ja saviruukkumme täynnä öljyä ja rasvaa.

Lepään savitiilistä muuratussa makuuhuoneessani, omin käsin punotussa ruokosängyssäni. Katson hämärästä huoneesta vaimoni Bahitin toimia hänen lisäillessään oksia tuleen keittiön perän tulisijaan. Ikkuna-aukosta näen naapurimme sykomoripuun vankan oksan. Se ylettyy matalan muurin yli puolellemme. Oksalle on lennähtänyt kaksi kyyhkystä, jotka kujertelevat keskenään. Niiden kujerrus kuuluu huoneeseeni ja tuo mieleeni muistoja ajasta, jolloin olin vielä terve ja vahva.

Vaimoni pyynnöstä, lähdin hakemaan palkkaani kuukauden lopulla työmaan kirjurilta ja varastonhoitajalta, josta palkka haettiin. Ystäväni ja työnjohtajani Khonsu, oli järjestänyt minulle hyviä urakoita, joten palkkani oli runsas. Sain neljä säkillistä emmervehnää, puolitoista säkillistä ohraa ja ruukullisen olutta. Olut on hyvää ja maistuvaa, mutta ei säily kauaa, joten se on juotava melko nopeasti. Usein vaimoni toruukin minua ja väittää, että työni kuumassa Kuninkaiden Laaksossa on tehnyt kurkustani turhankin janoisen! Kiusoittelen häntä auliisti, mutta rakkaudella. Vastaan hänen nuhteisiinsa, väittämällä, että jatkuva kivipöly on aiheuttanut minulle ikuisen janon.

Tyttäreni Jamila auttaa äitiään ja jauhaa viljaa laakealla jauhinkivellä keittiön nurkkauksessa. Vaimoni paistaa jauhoista rieskaleipää, peseniä. Hän paistaa ne rasvassa, lisättyään ensin taikinaan rouhittua pähkinää ja viipaloitua sykomoripuun hedelmää. Joskus, kesän kuumimpaan aikaan syömme usein vain leipää ja kuivattua kalaa. Vaimoni laittaa matalaan saviastiaan linssejä, härkäpapuja, sarviapilasta, valkosipulia ja öljyä. Hän sekoittaa kaikki ainekset ja lisää hieman suolaa kimpaleesta, jonka ystävämme Khonsu on tuonut kotiimme sairauteni aikana. Hän on tuonut myös sesameöljyä ja polttopuita, jotta uskollinen ja hyvä vaimoni Bahiti on voinut valmistaa minulle ja perheelleni ruokaa.

Ystäväni Khonsu on tuonut kaiken tuon pelkkää ystävällisyyttään, hyvästä ja siunatusta sydämestään. Olkoon Amon hänelle suosiollinen ja palkitkoon Nefertum, uudelleensyntymisen jumala hänet, kun hänen aikansa on purjehtia Lännen maahan. Sillä ilman suolaa, ei mikään ruoka säily, eikä yksikään leipä kypsy ilman akasiapuun kuivia oksia. Ilman hyviä ystäviä on vaikeaa, kun Serget skorpionijumalatar piinaa minua, siksi rukoilenkin usein ystävieni puolesta ja toivon Amonin, taivaan ikuisen kiertäjän ja kaiken elämän antajan suojelevan heitä.

Vaimoni laittoi uuden lääkeyrttejä sisältävän mehiläisvahahoiteen jalkaani. Bahiti tuoksui tuoreelta leivältä ja hyvältä ihovoiteelta, jossa on orvokkeja ja muita kukkia. Hän ei halua luopua voiteistaan, vaikka olemme ahtaalla ja ehkä lopullisen köyhyyden kynnyksellä. Poikani Akil, tuli väsyneenä ja pölystä harmaana kotiimme suurta oksakimppua selässään kantaen. Hän on hyvä ja ahkera poika ja kerää äidilleen polttopuita ruoantekoa varten. Muistutan poikaani olemaan varovainen oksia kerätessään, sillä juuri oksakasojen ja kivien alla piileskelevät skorpionit ja käärmeet ja sydämeni vapisee pelosta, jos Meretsger, käärmejumalatar tai Serget skorpionijumalatar päättäisi vahingoittaa poikaani.

Ystäväni Khonsu poikkesi illalla luonamme ja toi mukanaan kuivattuja taateleita perheellemme. Hän toivoi minun parantumiseni edistyneen, sillä kovin kauaa hän ei enää voisi pitää paikkaani ryhmässämme varattuna, vaan joku toinen otettaisiin tilalleni, eikä hän voisi asialle mitään. Mutta toistaiseksi työpaikka oli vielä varattuna minulle. Suuri huoli ja murhe asettui sydämeeni, sillä vaikka olenkin vain köyhä kivenhakkaaja, olen silti valtion palkkalistoilla ja saan palkkani joka kuukausi säännöllisesti, eikä perheeni näe nälkää, vaan elämämme on hyvää. Tein louhoksella säännöllistä työpäivää, kahdeksan päivää peräjälkeen. Työvuoroni päättymisen jälkeen sain kaksi päivää vapaata lepoon ja virkistäytymiseen. Työni on raskasta ja kovaa, mutta olen vielä nuori ja vahva ja haluaisin pitää työpaikan itselläni.

Talo, jossa asumme, on kymmenien muiden talojen kaltainen. Kaikki talot ovat samanlaisia ja seinä, seinässä kiinni. Naapurimme sanoo taloja olevan kylässämme kahdeksankymmentä kappaletta. Hän osaa laskea niin pitkälle, minä en.Kaikki talot on rakennettu meille, jotka rakennamme ja louhimme hautapaikkaa suurelle kuninkaallemme, farao Amenofis III. Kylä on Kuninkaiden Laakson laidalla. Talossani on kaksi makuuhuonetta, olohuone ja avoin keittiöhuone, jossa vaimoni valmistaa ruokamme. Talon takaosassa on käymälä. Kapeat portaat johtavat talomme katolle, jossa voimme nukkua kesän kuumimpaan aikaan tähtitaivaan alla. Voimme silloin katsella niiden ikuista kiertoa ja ratoja yli taivaankannen.

Juuri nyt, kun tätä kaikkea muistelen, on kesän kuumin aika. Kylämme pääkadun ylle on levitetty seipäiden varaan leveitä purjekankaita, estämään aurinkojumala Amon-ran ankarien säteiden kuumuus. Thebasta on tullut kyläämme kauppiaita ja he istuvat myytävine tavaroineen varjojen alla ja mainostavat tavaroitaan kovalla äänellä huutaen. Mutta ihmiset kylässämme ovat köyhiä, eikä monellakaan ole varaa ostaa Thebasta asti tuotuja, kalliita tavaroita.

Valtiolta saamani vilja -ja olutpalkan lisäksi saan seitsemän debeniä kuukaudessa, jolla voin ostaa itselleni ja perheelleni tarpeellisia tavaroita tai palveluja. Vaimoni on kaunis nainen ja kaikessa kauneudessaan hieman turhamainen. Hän haluaa säilyttää kauneutensa ja huolehtia siitä. En häntä siitä moiti, joskus on vain vaikeaa sijoittaa vähäisiä varojamme hyviltä tuoksuviin voiteisiin. Bahitin rakkain esine on pronssinen peili, jonka hän peri äidiltään. Hän kiillottaa sitä päivittäin ja pyyhkii siitä pölyt. Peilin kahva on muotoiltu papyruskaislanipun muotoiseksi ja sen pyöreitä reunoja kiertää Ra-kuvio. Peili onkin kaunein ja arvokkain esine köyhässä kodissamme, siksi se on niin tärkeä Bahitille.

Poikani Akil koettaa nuoresta iästään huolimatta viihdyttää ja lohduttaa sairasta isäänsä. Hän kävi peseytymässä talomme lähellä olevassa kastelukanaalissa ja toi huoneeseeni lautapelin, jonka nimi on Senet. Pelaamme kahdestaan huoneen hämärässä ja mustavalkoinen kissamme tuli ihmettelemään, mitä oikein teemme. Kissamme on ahkera pyydystämään hiiriä ja rottia, jotka silloin tällöin pyrkivät taloomme. Kissallamme on myös rohkea luonne, sillä kerran se sai peloteltua pois taloomme pyrkivän kobran, joka sähisi ja sylki, mutta antoi lopulta periksi kissamme hyökkäyksille ja poistui.

Bahiti sai viimein rieskaleivät paistettua ja toi ne sisälle olohuoneeseemme, jossa perheemme syö kaikki ateriansa. Leivät tuoksuivat hyviltä ja ne ovat rapeita ja rasvaisia. Bahiti asettaa leivät kasvikuidusta kudotun, värikkään maton päälle. Istuunnuttuamme, jokainen ottaa ohuen, savesta valmistetun, auringossa kuivatetun levyn eteensä ja ruokailu voi alkaa. Koska on kesän kuumimpia aikoja, syömme vain kuivattua kalaa ja suolalla maustettua vihannessekoitusta suoraan savikulhosta. Ruokajuomaksi on olutta, jota lapsetkin saavat, tosin hieman raikkaalla vedellä laimennettuna. Nautimme ateriamme hiljaisuuden vallitessa, sillä ruoan saaminen pöytään ei ole itsestäänselvyys, vaan siunaus, josta kiitämme Bessiä, kodin, perheen ja naisten jumalaa. Syötyämme, lähtee Bahiti läheiselle kastelukanaalille pesemään vaatteitamme. Hän jättää ne pesun jälkeen kuivumaan ruokotangoille auringon kuivattavaksi ja valkaistavaksi. Tyttäreni Jamila lähtee auttamaan äitiään ja poikani Akil puolestaan lähtee etsimää lisää kuivia oksia talomme takana olevaan puuvarastoon.

Vain minä, Masud, sairas kivenhakkaaja, jään taloon, joka on nyt autio ja tyhjä perheeni lähdettyä. Vain kissamme hiiviskelee ympäri taloa ja käy aina välillä katsomassa, vieläkö lepään matalalla ruokovuoteellani. Kadulta kuuluu myyjien kovaäänisiä huutoja, heidän kaupitellessaan tavaroitaan ja yrittäen houkutella asiakkaita luokseen kaupantekoon. Kyyhkyt ovat taas istahtaneet sykomorin tukevalle oksalle kujertelemaan. Ne pulputtavat ja sykivät toisiaan kuin nuoret rakastavaiset illan hämärässä, piilossa kaikkien katseilta. En osaa sanoa, olenko jo liian toiveikas, vai onko rukouksiini vastattu, mutta tulehtunutta jalkaani ei pakota enää niin paljon kuin eilen ja turvotus tuntuu hieman hellittäneen. Toivo paranemisestani viriää minussa taas hiljalleen ja lähetän kiitosrukoukseni Wosretille, voiman jumalattarelle parantumiseni alkamisesta.

Iltapäivä on jo pitkällä ja kuumuus korventaa kyläämme ja sen asuntoja. Otan mulperipuisen kainalosauvani vuoteeni päädystä ja siihen tukeutuen astelen varovasti ylös kapeita portaita katollemme. Olen rakentanut katollemme ohuista riuista katoksen, jonka päälle olen asettanut papyryskaislaa, sekä nyt jo ruskeina olevia taatelipalmun lehtiä. Katoksen alla on kaksi matalaa, punottua ruokosänkyä ja istuinrahi. Tulemme nukkumaan katolle kaikkein kuumimpaan aikaan kesästä. Sillä yö on aina päivää viileämpi ja suo paremman levon niin rikkaille kuin köyhillekin. Istahdan rahille ja katselen kuumuuden kourissa väreilevää kyläämme, Set Maatia ja sen lukuisia vieri vieressä olevia savitiilitaloja. Vuorilta tulevassa kanaalissa virtaa puhdasta, kirkasta vettä, palmut luovat varjoja talojen pihoille ja linnut sirkuttavat niiden lehvistöissä.

Kauempana talostamme näen torin, jossa ihmiset kaupittelevat vihanneksia, taateleita, sykomoriviikunoita, erillaisia sipuleita ja rikkaammille vihreitä ja tummansinisiä viinirypäleitä. Amon-Ran kultaiset vaunut ovat jo laskeutumassa alemmas Lännen maata ja illan varjot pitenevät. Työläisiä alkaa palata kyläämme ja useista keittiöistä alkaa nousta savua taivaalle. Kymmenet vaimot valmistavat ruokaa töistä palaaville miehilleen ja perheilleen. Kylä rauhoittuu päivän kiihkosta ja valmistautuu lepoon ja seuraavaan päivään. Jostain kaukaa aavikon laidalta kuulen shakaalin tai aavikkoketun ulvahduksen ja parvi värikkäitä palmukyyhkyjä asettuu jo varaamaan yöpymispaikkaa naapurini isosta sykomoripuusta. Katselen kylääni ja sen taloja ja uskon vakaasti, että Wosrati, voiman jumalatar antaa voimani takaisin ja parantaa minut, jotta voin huolehtia perheestäni ja palvella suurta kuningastamme ja hallitsijaamme farao Amenofis III.

Havahdun ajatuksistani, kuullessani perheeni saapuvan takaisin kotiimme ja vaimoni Bahitin huudahtaessa iloisesti: – Masud, missä olet, perheesi on palannut kotiin?