Jäähyväisesi
kaikuivat korvissani
murheellisina
aina vuosikymmeniin asti

Jääkylmä tuuli
sielujemme lävitse
kun totuus vihdoin
auringonnousun myötä
tunkeutui tajuntaamme

Syksyn lehtien
keltaiset väritykset
armottomasti
sairailla kasvoillani
riutuvassa kehossa

Kivinen aita
on todistajanani
odotukseni
ikävän suuruudesta
sinä et tullut koskaan