Vanhat, linttaantuneet nahkakengät lojuivat lattialla murheellisina. Ne olivat kaksoset, syntyneet samana vuonna, samassa tehtaassa ja ne olivat nuoruudessaan olleet tavaratalon kenkämyymälän parhaimmalla paikalla. Ylväästi ja ehkä hieman alentuvastikin, ne olivat katselleet kaupparahvasta, joka kulki tohisten, naamat totisina ja harmaina niitten ohitse. Ne kiiltelivät uutuuttaan ja niiden iltit olivat suorassa kuin tavaratalon johtajan solmio. Pohjat olivat puhtaat, nauhat kierretty hauskasti varren sivulle ja jokainen reunaommel kohdallaan. Niiden ruskeaan, parhaaseen mahdolliseen nahkalaatuun oli tehtaassa tehty kauniita kuvioita ja koukeroita. Ne istuivat ryhdikkäinä telineissään ja olivat tavattoman ylpeitä itsestään. Niitten nimet olivat Oikea 46 ja Vasen 46.

Eräänä keväisenä päivänä kaikki muuttui. Eräs vastenmielisen näköinen ryökäle, mies pilkkihaalareissaan, kulunut karvahattureuhka päässään ja karvareunaiset pilkkisaappaat jaloissaan työnsi ahavoituneet, sänkiset kasvonsa kenkätelineen yläosaan ja tutki julkeasti kenkiä. Hänen vetiset, harmaat ja punertavareunaiset silmänsä ankkuroituivat tarinamme kenkiin. Kengät vapisivat hiljaa telineissään ja koettivat olla mahdollisimman huomaamattomia.

Känsäinen koura, jonka mustuneet kynnet olisivat kaivanneet ehdottomasti kynsileikkuria ja kynsiharjaa saippualla ja kuumalla vedellä, tarttuivat töykeästi ja tunnottomasti kaksosiin ja tempaisi ne telineestä niin, että koko teline oli kaatua. Kengät huusivat henkensä hädässä apuun kenkäosaston myyjää, mutta kukaan ei tullut auttamaan kenkäkaksosia. Mies istui sovitustuoliin ja riisui ensiksi oikean saappaansa. Lattajalka, joka oli vanhassa virttyneessä harmaassa villasukassa, jonka kantapää oli kulunut puhki, nousi saappaasta kuin vainaja haudastaan viimeisenä päivänä. Epämääräinen, luonnonläheinen tuoksu levittäytyi neliömetrin alueelle.

Mies survoi tunnottomasti muhkuraisen koipensa upouuteen kenkään. Harmaa, hikinen sukka työntyi puhtaaseen kenkään julmasti ja nopeasti. Kenkä parkaisi vain kerran ja pyörtyi. Sama julma ja bruutali näytelmä toistettiin vasemmalle kengälle. Kumpikin kenkä oli vielä tiedottomana ja koomassa, kun ne paiskattiin kassalla liukuhihnalle. Ne napattiin toisesta päästä vanhaan viinakaupan mustaan muovikassiin, jonka sisus haisi aivan selvästi kalalta. Kenkäkaksoset olivat vielä koomassa, evätkä haistaneet kalojen tuoksua tai mateen pussiin jättämää liman löyhkää.

Niiden kohtalo oli julma. Ne orjuutettiin kestämään kuraa ja jäätä, karvaista koipea kesällä, jonka varpaitten teräviä kynsiä olisi voinut käyttää nahan leikkaamiseen. Ne joutuivat painamaan auton kaasupoljinta, haistelemaan tervattuun veneenpohjaan vuosien ajan tarttunutta limaa, niillä ylitettiin juurakoita, tarvottiin läpi kuralammikoiden ja niiden ennen niin kauniita kengännauhoja revittiin tiukalle julmasti, mistään välittämättä. Niiden nahka halkeili, pohjat kuluivat linttaan ja kiilto hävisi. Niiden mieli murtui anturoiden mukana.